Itse aion ottaa mieheni sukunimen, koska haluan, että meillä kaikilla on sama nimi perheen sisällä ja hänen tyttärellään on jo isänsä nimi. Muuten jonkinmoinen nimimuunnos meidän kummankin nimestä olisi ollut loistoidea.
Minun sukunimeäni sen sijaan en todellakaan haluaisi miehelleni, koska sitten hänen nimensä olisi melkein sama kuin isäukkoni ja sehän on vaan ihan nasty ajatus. Iuh. Olla naimisissa isänsä kanssa.
Tämä nimiasia vetää kuitenkin yllättävän hiljaiseksi. Kun kävin äänestämässä, mietin että nyt teen sen viimeistä kertaa tässä jonossa ja tällä sukunimellä. Myös puhelimeen vastaaminen tuntuu sitten oudolta (olen hiukka harjoitellut). Nimmarikin pitää opetella uusiksi (siitä tulee onneksi hienompi, saan aloittaa L-kirjaimella J:n sijaan ;) ).
Nimi on niin henkilökohtainen. Minun omani ja ennen niin muuttumaton. Kohta lähetän Maistraattiin paperin, joka tekee minusta hieman erilaisen Chocon – sekin on outoa, että se tapahtuu niin helposti. Yksi pieni pala paperia.
Oma Nimi on kuitenkin Iso Asia.
Miltä teistä muista tuntuu vaihtaa sukunimeä? Odotatteko sitä innolla, kauhulla vai onko se teille täysin yhdentekevää?
Mua. Vähän. Jännittää. Ja. Ahistaakin.
Onneksi kivalla tavalla kuiteskin.
<3 Choco
Ps. Kuvat ei liity mitenkään mihinkään, ne on vaan niin kauniita. Ja löytyvät täältä.
On outoa olla "uuden niminen". Kerran olen osannut vastata uudella nimellä puhelimeen. Eräälle haastateltavalle lähetin sähköpostia Tanja H:na ja soitin sitten samalle ihmiselle Tanja V:nä. Heh! Kaikki kortit ja passitkin on vielä uusimatta, ainoastaan Kela-kortissa komeilee uusi kiva nimi, sillä se tuli automaattisesti :)
VastaaPoista:)
PoistaMeillä tuo passi-asia on kovin ajankohtainen, koska lähdemme häämatkalle heti häiden jälkeen – vaihtaako nimi jo nyt vai vasta häiden jälkeen, jolloin häämatkalle voisi mennä vanhalla nimellä.
Vaikeutta.
Mutta opettelun paikka ehdottomasti myös meikäläiselle.
:) Minäkin jännittelin kun lensimme Kittilästä takaisin Helsinkiin että jokohan on ehtinyt päivittyä uusi nimi joka puolella vai mitä tapahtuu kun ajokortissa kuitenkin oli vanha nimi. Mutta turhaan jännittelin kun ei mitään kommelluksia tullut.
PoistaMinulle nimiasia oli todella vaikea. Oman -nen nimisiä on Suomessa n. pari tuhatta, miehen einen-päätteisiä taas parikymmentä tuhatta. Isäni on jo melko iäkäs ja tahdoin kunnioittaa häntä pitämällä tämänä oman nimen sekä sitten ottamalla mieheni sukunimen perään. Yhtälö on vähän "oudohko", mutta jotenkin tuntuu niin kovin vaikealta luopua tästä omasta -nen päätteisestä nimestä. Mieheni ei tästä ensin innostunut, koska enhän ole mikään von-päätteinen ritarisukuinen, jolla olisi vain muutama nimi maassa. Tästä tulikin mielenkiintoinen keskustelu, koska miksi pitää olla niin erikoinen sukunimi, jotta kukaan ei ihmettelisi, kun se jää jos menee naimisiin. Miksei näitä ns. normaaleja meikäläinen -nimiä saisi pitää yhdessä uuden nimen kanssa? Minulle tämä tuntui kaikkein luonnollisimmalta vaihtoehdolta, varsinkin, kun kaikki tuntuvat ympärillä ottavan miehen nimen. Olen lähes aina tehnyt kaiken toisin kuin muut, nyt myös tässä nimiasiassa. Häämatka meillä on n. pari viikkoa häiden jälkeen, joten vanhalla nimellä on varattu nyt kaikki. Pappia pydetään "viivyttelemään" paperien lähetystä.
VastaaPoistaJoo tuntuu kyllä, että ylipäätään vielä(kin) ihmetellään, jos nainen haluaa pitää oman nimensä. Pidät vain oman pääsi ja otat sen nimen, jonka omaksesi koet ja haluat.
PoistaOma, hieman vanhoillinen isäni taasen olisi ihmeissään, jos en ottaisi mieheni nimeä, vaan pitäisin hänen. Jotenkin raivostuttaa nämä vanhoilliset nimi-asiat, kun nainen ei koskaan pidä omaa nimeään vaan ottaa joko isänsä tai miehensä nimen.
Mulla on ollut ongelma tuon nimen kanssa koska
VastaaPoista1. Pojallani on minun tyttönimi sukunimenä
2.Mieheni ei halua monestakaan syystä ottaa minun sukunimeäni mm. sen takia, että hänen poikansa on jo hänen sukunimellään.. Ja jos lapsia joskus syntyisi tulisi heille todennäköisesti mieheni sukunimi.
Molempien meidän sukunimet ovat tuikitavallisia -nen loppuisia nimiä..
Mietiskelin, että olisin ottanut mummoni tyttönimen, joka on melko harvinainen nimi sillä Suomessa elelee vain 18 henkilöä tällä sukunimellä, mm. Ruotsissa hyvinkin yleinen nimi. Se ei kuitenkaan taipunut oman nimeni kanssa niin hyvin ja joutuisin tavailemaan sen kaikille!
Noh.. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että vaihdetaan molemmat minun ja poikani sukunimi tulevan mieheni sukunimelle. Poikani isällä ei asiaan juurikaan ole sanomista, joten olisi helpompaa olla samalla sukunimellä kaikki. :))
Poika saa sitten ''isona'' valita kenen sukunimellä haluaa olla, tällähetkellä tämä 3-vuotias taapero on sitä mieltä että sukunimi saa vaihtua samalle nimelle kuin ''isoveljellä'' on :D
Kuulostaapas hankalalta, mutta tuo voi olla ehkä se paras vaihtoehto. Itse olen jotenkin sillä tavoin perinteinen, että haluan koko perheelläni olevan sama sukunimi, mutta jokainen tottakai tyylillään ja on kivaa, että nykyään voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
PoistaTuo isoäitisi nimi kyllä kuulostaisi houkuttelevalta. Olisi ihanaa, jos voisi ottaa todella erikoisen nimen – itselleni tulee ihan perus la-loppuinen, vaikka se ihan kaunis onkin :).
Minulla oli ihan samat mietteet ja tunnelmat tänään äänestämisen jälkeen. Henkilöllisyyden tarkastanut mies alkoi kyselemään nimestäni, ja kävi ilmi että hän tunsi sukulaisiani. Tällaista ei tapahdu enää rouvana, vaan joutuu vain kertomaan sen olevan 'miehen nimi ja miehen suku'. Minulle on kuitenkin ollut aina selvää, että tulen ottamaan mieheni nimen. Hän on omassa suvussaan ainoa nimen jatkaja, joten hänelle on tärkeää nimensä säilyttäminen, ja minullekin perheen yhteinen nimi. Toisaalta meillä on molemmilla melko lyhyet nimet, eikä kummallakaan nen tai la -päätteinen, eli yhdistelmä nimeä voisi vielä harkita...
VastaaPoistaAi niin tuotapas en ole edes tullut ajatelleeksi! Nyt kukaan ei enää koskaan kysy, olenko sukua sille tai tuolle niin että oikeasti olisin.
PoistaNyyh.
Mulle on kyllä ollut alusta asti selvää, että miehen sukunimeen vaihdan. Itseasiassa tää sukunimen muuttaminen on ollut odotuksissa jo sieltä pikkutytöstä saakka. Tosin sillon toiveena oli saada sukunimeks "Dumle" :D Hahahhaa..onneks en voinu sitä sillon vaihtaa.
VastaaPoistaMut anyway, kun toi mun oma sukunimi ei ole mitenkään erikoinen, enkä siitä ole koskaan sen kummemmin tykännytkään, niin miehen sukunimi on täysin luonnollinen valinta. Mulle on myös tärkeetä, että sitten joskus perheenä meillä kaikilla on sama sukunimi :) Ja odotan kyllä sitä hetkeä hulluna, että esim. vastaan puhelimeen uudella sukunimellä!
t.malttamaton, joka aloitti nimmariharjoitukset about viikon tapailun jälkeen ;)
:D Dumle! Ei mahtavaa :D. Annie Dumle – kuulostaa ihan villin lännen sankarilta :).
PoistaItse odotan sitä ensimmäistä puhelimeen vastaamista kauhulla. Uusi nimeni on niin sekava puhelimitse, että joudun ensin sanomaan sukunimen ja vasta sitten etunimen – muuten kukaan ei saa siitä selvää. Ärh.
Mulle tulee miehen sukunimi omani kaveriksi eli tuplanimellä minut tullaan tuntemaan ensi elokuusta lähtien. :) Minulle päätös oli hyvin selvä, vaikka aluksi maistelinkin tuota miehen sukunimeä noin 5 minuuttia vaihtomielellä. Oma nimeni on minulle kuitenkin niin tärkeä, etten sitä voi kokonaan muuttaa. Haluan kuitenkin ikään kuin kantaa palasta miehestäni mukanani ja sukunimi on oivallinen metafora sille.
VastaaPoistaEn ole ennen ajatellut asiaa mitenkään tunteellisesti, mutta sinun tekstisi sai kyllä mielen herkistymään. Ei omasta nimestä "luopumisen" takia, vaan miehen nimen yhdistämisestä omaani. Se on minulle muistutus sitoumuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Minä en ota hänen nimeään, vaan hän antaa sen minulle palana itseään, mikä on ajatuksena hyvin kaunis. Se muistuttaa minua siitä, miten koen meidät kaksi tiiminä, yhteenhitsautuneena kaksikkona. Hänen kanssaan en koskaan ole yksin. <3 (Menipä herkistelyksi, mutta samapa tuo. :D)
Mä otan tähän tietoon yhdistelmänimen koska oma sukunimeni on aika harvinainen. Haluan kuitenkin kuulua yhteen mieheni ja sitten myöhemmin lasten kanssa joten pelkästään oman nimen pitäminen ei ole vaihtoehto. Sulhanen on kyllä miettinyt hieman sitä että ottaisi minun sukunimeni mutta veikkaanpa että se on kuitenkin miehelle aika iso asia joten mulle on ok ottaa yhdistelmänimi.
VastaaPoistaKarsee ongelmahan tää on. :S Mä en halua luopua omastani, mutta yhdistelmäkin tuntuu jotenki superurpolta vaihtoehdolta. :S Lohduttaudun sillä, että tän voinee päättää myöhemminkin...? :D
VastaaPoistaKunpa miehetkin joutuis tän saman valinnan eteen. Pah. Tää tekee kyllä hiukka tiukkaa.
PoistaMä pidän oman nimeni. Eka syy on se, että se on mun nimi :) Toka on se, että mieheni sukunimi yhdistettynä etunimeeni olisi jotakuinkin tyyliä Risto Reipas ja vielä pahempikin. Kolmas on se, että miehen vanhemmat erosivat kun mies oli jotain viisivuotias ja mies on aina asunut äitinsä kanssa, joten en näe kummoistakaan tunnesidettä tuohon miehen sukunimeen (etenkään, jos vertaan omaani). Neljäs syy on se, että etunimeni + yhdistelmänimi olisi niin täynnä R-, K- ja P-kirjaimia, ettei paremmasta väliä. Puhelinnimien aatelia suorastaan :D Mies ei halua vaihtaa omaa nimeään, joten en varsinaisesti näe syitä, miksi minunkaan pitäisi, jos en halua. Kokonaan uuden nimen keksiminen taas, noh, ei ole minua varten. Olen varmaan tottunut jo muksuna siihen, että samaa perhettä ollaan, vaikkei kaikilla olekaan sama sukunimi, kun äidilläni oli yhdistelmä ja hän usein käytti myös pelkkää tyttönimeään.
VastaaPoistaYou go girl – kiva että pidät omasta nimestäsi kiinni :). Ja tottahan se on, että ei se nimi perhettä tee, vaan ihan muut jutut.
PoistaMinäpä olin malttamaton ja vaihdoin sukunimen muutama vuosi sitten harvinaiseen suvusta löytyneeseen nimeen, joita on Suomessa alle kymmenen. En siis aio ottaa miehen nimeä liiton yhteydessä. Eikä yhdistelmäkään oikein kutsu. :)
VastaaPoistaOi kuulostaapas hienolta – itsekin haaveilen hieman erikoisemmasta nimestä. Tai joku simppeli "Kivi" tai "Koivukin" olisivat hienoja :).
PoistaNimi on itseasiassa luontoaiheinen ja ihmettelinkin kun huomasin, kuinka harvinainen se on, koska ei siltä kuulosta. :) Mutta olen ollut tyytyväinen. Uutta nimipostaustasi lukiessa ilahduin, etten ole ainoa itsepäinen. :)
PoistaMe painitaan varmaan kaikki samojen juttujen kanssa tässä nimiasiassa. Minä varmaan nieleskelen ihan viimeiseen iltaan asti otanko kokonaan isännän nimen vai yhdistelmänimen. Isäni (minun) nimeni on suht harvinainen - vaikkakin nen päätteinen, ja sen vuoksi haluaisin pitää siitä kiinni. Mutta toisaalta haluan ehdottomasti, että lapsillani on sama nimi kuin minulla. Yritin ehdottaa sulholle, että hän ottaisi minun nimeni, mutta koska hänen tyttärensä on hänen nimellään, hän ei halua sitä muuttaa. Plus emme halua, että siinä vaiheessa tytär ottaisi äitinsä nimen - ja joutuisimme laittamaan sulhon exän sukunimen postiluukkuun... Pikkumaista, mutta paljon ajatuksia herättävää kuitenkin... Onneksi päätökseen on vielä muutama kuukausi aikaa!
VastaaPoistaTää ei tunnu olevan pikkujuttu oikein kenellekään, ja eihän se olekaan! Nimi on kuitenkin niin tärkeä asia monellakin tapaa.
PoistaMusta tuntuu vieläkin välillä vaikealta muistaa uusi sukunimi, vaikka häistä onkin jo 1,5 vuotta :) Ja kyllä se silloin tuntui vähän siltä, että osa minusta lähtee pois kun en enää olekaan samanniminen :( Yhdistelmänimi olis kuitenkin ollut aivan liian pitkä ja halusin koko perheelle saman sukunimen, joten en tainnut missään vaiheessa muuta harkitakaan.
VastaaPoistaMutta mun mielestä sun nimestä tulee tosi kiva! Sellainen laulettava nimi, jotenki hyvin sointuva <3
Jee kiitti :). Mulla on kuitenkin siihen aikamoinen totuttelu, kun se on niin LalelalelelalelaH.Ah. :D
PoistaMun mielestä teillä on just loistavat ja sulla niin hyvin teemaan sopivat laulu-nimet ;)
Olin jo aikaa sitten (ennen mieheni tapaamista) päättänyt, että naimisiin mennessä otan miehen nimen, mutta.. Miehen sukunimi ei oikein mitenkään tunnu sopivan mun etunimen kanssa.. Lisäksi miehen sukunimi on paljon yleisempi, kuin omani. Omastani en kuitenkaan kovasti pidä, joten sitä tuskin valitsen..
VastaaPoista..Pitäisi siis valita joku nimi, vaikka miehen suvusta ja saada mies puhuttua ympäri vaihtamaan myös omansa.. ;)
Voi näitä nimiasioita, toivottavasti löydätte hyvän :). Entä jos tekisitte jonkinmoisen yhdistelmänimen kummankin nimestä?
PoistaItse pidän oman sukunimeni (äitini tyttönimi). Se on ihan tavallinen -la -päätteinen, mutta silti minulle rakas ja allekirjoitukseni on ihan törkeän hyvännäköinen näin. Miehelleni oli yllättävänkin kova paikka, etten hänen nimeään ota eikä hänkään myöskään aio vaihtaa omaa nimeään. Tässä asiassa pidän pääni, kuin myös siinä, että lapsemme saavat minun sukunimeni, sillä lähisukuni nuorimmaiset ovat kaikki tyttöjä, niin täytyyhän se jonkun jatkaa suvunnimeä ja mielelläni otan sen tehtävän harteilleni ;) Jos mies haluaa koko perheelle saman nimen niin vaihtakoot omansa. Tämä on sitä nykyaikaa, eikä pitäisi olla enää mikään itsestään selvyys, että nainen vaihtuu isän omistuksesta miehen omistukseen (eli isän sukunimestä miehen) vaan jokainen saa tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntuu ja mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta :)
VastaaPoistaYhdistelmänimeä en ota, sillä nimeni on muutenkin ihan hirveän pitkä, eikä jo nytkään meinaa mahtua millekään riville. :P