Aikaisempi postaukseni nimen muuttumisesta herätti keskustelua kanssasisarissa ja aika moni paini muutoskriisin kanssa – oman nimi vääntyy hetken päästä joksikin muuksi ja sehän on jäätävän outo ja ahistava homma lähes kaikista.
Tänään anonyymina pysytellyt neitokainen kuitenkin kirjoitti, että hän aikoo
sekä pitää oman nimensä
että antaa myös tuleville lapsilleen oman sukunsa nimen.
 |
| Madonnan miehet ovat aina olleet ihan vain Mr Madonnia. Ei sukunimeä lain ;). |
"Itse pidän oman sukunimeni (äitini tyttönimi). Se on ihan tavallinen -la -päätteinen, mutta silti minulle rakas ja allekirjoitukseni on ihan törkeän hyvännäköinen näin. Miehelleni oli yllättävänkin kova paikka, etten hänen nimeään ota eikä hänkään myöskään aio vaihtaa omaa nimeään. Tässä asiassa pidän pääni, kuin myös siinä, että lapsemme saavat minun sukunimeni, sillä lähisukuni nuorimmaiset ovat kaikki tyttöjä, niin täytyyhän se jonkun jatkaa suvunnimeä ja mielelläni otan sen tehtävän harteilleni ;) Jos mies haluaa koko perheelle saman nimen niin vaihtakoot omansa. Tämä on sitä nykyaikaa, eikä pitäisi olla enää mikään itsestään selvyys, että nainen vaihtuu isän omistuksesta miehen omistukseen (eli isän sukunimestä miehen) vaan jokainen saa tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntuu ja mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta :)"
You go girl, sillä todellakin naisen nimen ottaminen tuntuu edelleen olevan kulmien kohottelun arvoinen aihe.
Väestörekisterikeskuksen tilastoista selviääkin, että nykyäänkin miehistä vain hämmästyttävät 1,57 prosenttia ottaa vaimonsa nimen, kun naisista 74,2 prosenttia ottaa miehen sukunimen.
 |
| Mini-Madonna on niin äitinsä näköinen, ääks! Hänen sukunimensä on tosin perinteisesti isukilta – Leon. |
Tämä on tosin ihan hyvä kehityssuunta, kun ottaa huomioon että vuonna 1984 vain 0,4 prosenttia suomalaismiehistä suostui muuttamaan nimeään ja naisista niin teki 92,1 prosenttia. Tästäkin seuraavaksi yleisin muoto oli naisen kaksiosainen nimi ja mies jatkoi samalla nimellä hamaan hautaan asti.
Miehistä kaksoisnimen suostui ottamaan vuonna 2010 semmoiset 0,13 prosenttia, vuonna 1984 ei senkään vertaa. Ja sitten meillä naisilla pitäisi olla näitä Keltinkangas-Järvinen-hirviönimiä.
Voi jumaliste.
<3 Choco
Ps. Jos muuten itse haluatte tutkailla Väestörekisterikeskuksen viihdyttäviä lukemia niin täältä sinne.
Jos me hankittaisiin lapsia, niin eipä niillekään miehen sukunimeä tulisi. (Me tosin ei edes lapsia haluta, joten eipä sitä juuri tarvitse siis miettiäkään.) Pointsit siis tosiaan tälle kommentoijalle! Tällaista lisää! :)
VastaaPoistaItse joskus aikanaan blogissani kerroin, että sitten kun menen naimisiin niin pidän oman sukunimeni ja sain jopa pari sähköpostia miehiltä, jotka sanoivat, että he eivät ikinä voisi mennä naimisiin naisen kanssa, joka ei vaihda sukunimeään heidän nimeensä! Herranen aika jos se naimisiin meno on siitä kiinni niin ei kyllä tartte mennä naimisiin :D Ymmärrän kyllä, että jollekin miehelle voi olla kova paikka, jos vaimosta ei tule samannimistä, mutta ei siitä nyt mitään kynnyskysymystä pitäisi tehdä. Nimi on kuitenkin henkilökohtainen asia ja osa identifioituu siihen vahvasti niin mielestäni on väärin kiristää jotain vaihtamaan nimensä vasten hänen tahtoaan. :)
VastaaPoistaOn myös sääli, että miehiä, jotka vaihtavat oman sukunimensä, pidetään helposti jotenkin nössyköinä ja ajatellaan, että miehen pitäisi ottaa naisen sukunimi vain jos naisella on joku todella erikoinen nimi tai hän on kuuluisasta tai korkea-arvoisesta suvusta tjsp. :P
Mulle on ollut alusta asti selvää, että pidän oman sukunimen, kun naimisiin mennään, eikä se ollut sulhollekaan mikään ongelma. Ainoa, joka ehkä vähän nikotteli oli anoppi. Tais pelästyä sitä, että mahdolliset lapset ei automaattisesti saakkaan sulhon nimeä. Saa sitten nähdä kuinka paljon "sekaannuksia" eri nimet tulevaisuudessa aiheuttaa. Jotkut sulhon sukulaiset laittaa jo nyt (vaikkei vielä olla naimisissa) mut sulhon nimellä ja mua tietenkin ärsyttää, kun ovat niin vanhoillisia. Yksi setä taitaa kyllä ihan tahallaan kiusata. Ärrrrsyttävää ;)
VastaaPoistaS
Samaan kastiin kuulun, kuin kyseinen kommentoija. Sukunimeni on erittäin harvinainen ja ylpeydellä kannan sitä. Mikäli lapsia siunaantuu, niin minun nimeni saavat. Mieheni otti ex-vaimonsa nimen naimisiinmennessään. Hän kaipailee "poikanimeään". Sanoi ottavansa alkuperäisen nimensä ja sen perään omani. Sukunimihirviön todellakin :D Mikäli ottaa vain meidän suvun nimen, niin olen todella onnellinen.
VastaaPoista