PER-JAN-RAAAAAI!

Ja taidan olla ainoa helsinkiläinen, joka on päässyt tänään hyvällä mielellä kotiin.

Asun Helsingissä ja olen niiden onnellisten joukossa, jotka saavat talsia Keskuspuiston läpi töihin. En voi sietää odottamista – en bussien, en ratikoiden, enkä aina oikein edes taksien, joten oma kulkupelini koivet ovat paras vaihtoehto minulle etenkin näin työmatkojen osalta.

Tältä näyttää mun työmatkani talvella. <3 Kuva: Hel.fi

Mies haluaisi kuitenkin muuttaa kauemmas keskustasta. Minäkin kyllä oikeastaan kaipaan jo omaa saunaa, pihaa ja luonnon rauhaa, joka alkaisi kotiovelta, mutta samalla tykkään kaupungin sykkeestä (ja siitä kätevästä työmatkasta). Sääliksi kävi niitä kollegoita, jotka lähtivät autoa kaivamaan kaiken sen lumen alta tai odottamaan pysäkille bussia, joka ei kai koskaan tulekaan.

Muttamutta – haussa on uusi koti kaiketi syksyn aikana (missä, se ei ole vielä selvinnyt). Siksipä myös Oikotiellä tulee ravattua varsin usein.

Esimerkiksi tämä koti sopisi meikäläiselle vallan mainiosti:(harmivaanettähintapyyntösemmosenmillinohmygoood)

Okei me ei golfata, mutta ainahan tuonne voi pykätä vaikka nakki-reitin Nukamakkaralle tai jotain?

Näettekö mut leijailemassa tuolla asunnossa hidastettuna Baywatch-juoksua ja onnellisena? No niin määäki!!

Okei, oma leffahuone ei nyt aivan niin pakollinen, mutta jos semmonen jo valmiiksi löytyy niin why not – kyllähän minä aina elokuvia katselen?

Muuttaisin. Harmi vaan se millin hintapyyntö, meillä tarkoituksena on panostaa ihan vähän vähemmän tuohon asumisen laatuun.

Mutta jos sinä itse olet rikas ja tunnet sykähdyttävää halua omistaa tämän kodin, niin kuvat täältä ja olen sulle aika kateellinen senki tyyppi.

<3 Choco

Ps. En nyt tiedä oliko tässä postauksessa hirveästi järkeä, mutta tällaisissa meiningeissä täällä perjantai-iltana. Ihanaa viikonloppua mussut. <3