Mistä näitä katkeria ihmisiä oikein löytyy?

Mä olen pitkään ihmetellyt naisia, joilla riittää aikaa, halua ja energiaa toisten naisten mollaamiseen. 


Esimerkiksi blogaajat tuntuvat herättelevän ihmisissä jos jonkinmoisia kaunoja ja katkeruuksia – onko niitä blogeja pakko seurata, jos niin ärsyttää (tai okei, kai niitä seurataan ihan vain myös siksi, että ärsyttää).

Jaellaan niitä ruusuja enemmän ku risuja, eiks?

Aika vasta juttelin erään ala-asteen luokkatoverini kanssa aiheesta. Olimme kavereita, mutta pitkän koulu-uran aikana otimme usein myös yhteen ja välillä möläyttelimme toisillemme rumiakin asioita (yläaste *huoh). Se taitaa olla sitä nuoruuden yksinkertaista urpoutta, mutta on hämmästyttävää ja hämmästyttävän tyhmää, että osa ihmisistä jatkaa samalla linjalla vielä näin aikuisiällä.


Myönnän, että itsekin nuorena sorruin moiseen tyhmyyteen, mutta onneksi sitä ihminen kasvaa ja kehittyy.


Nykyään yritän sanoa kauniita asioita (ihan ääneen) muille naisille – siitä tulee kiva mieli myös itselle. Ihan voi sanoa, että olet nätti tai mukava tai järkevä tai ihan mitä tahansa.


Niin että unohdetaan jo se toistemme kyräily, jookos, ja käytetään energiaa johonki järkevään!


Tässä loistava esimerkki keskustelupalstojen loputtomista morkkauskeskusteluista. Tämän kirjoittajalla ei itsellään taida olla ihan homma hallussa:


"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoineen luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah, vaikka blogisti olisi kirjoittanut syöneensä aamupalaksi kaurapuuroa (ja toki kuvannut todisteeksi puurolautasensa;)) Blogin nimeksi vielä laitetaan joku haavemaailmaan sopiva Kaunis pieni elämä tai Sweet Dreams, ettei kenellekään urpolle jää epäselväksi että "hei mä elän unelmaa". Vaikka en kyllä eläkään, mutta kaiken saa näyttämään siltä ja se on pääasia se. Lisäksi jos oma nimi on sekin joku peruspirkko, blogimaailmassa kaikki on mahdollista: perus-Hennasta tulee Coco (niinkuin Chanel, kato hei) tai perus-Marista Maj. Sitten vaan aletaan bloggaamaan: läjäytetään blogi täyteen (miehen rahoilla ostettuja) uusia merkkihuonekaluja ja merkkivaatteita ja kuvataan itseä silmät laajaksi leväytettyinä peilin edessä, unohtamatta sitä kuvankäsittelyä. Juttua löytyy niin kauan kuin mieheltä löytyy rahaa uusiin esiteltäviin ostoksiin tai näitä "faneja" ihastelemaan mitä kaikkea kivaa tänään on tehty ja missä vaatteissa ja pakkeleissa. Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!! "


<3 Choco 


Ps. Kävin tänään fysioterapiassa tuon niskani kanssa, ja voi auuuuuuuuu. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivoin, että se hieronta loppuis jo!