keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mistä näitä katkeria ihmisiä oikein löytyy?

Mä olen pitkään ihmetellyt naisia, joilla riittää aikaa, halua ja energiaa toisten naisten mollaamiseen. 


Esimerkiksi blogaajat tuntuvat herättelevän ihmisissä jos jonkinmoisia kaunoja ja katkeruuksia – onko niitä blogeja pakko seurata, jos niin ärsyttää (tai okei, kai niitä seurataan ihan vain myös siksi, että ärsyttää).


Jaellaan niitä ruusuja enemmän ku risuja, eiks?




Aika vasta juttelin erään ala-asteen luokkatoverini kanssa aiheesta. Olimme kavereita, mutta pitkän koulu-uran aikana otimme usein myös yhteen ja välillä möläyttelimme toisillemme rumiakin asioita (yläaste *huoh). Se taitaa olla sitä nuoruuden yksinkertaista urpoutta, mutta on hämmästyttävää ja hämmästyttävän tyhmää, että osa ihmisistä jatkaa samalla linjalla vielä näin aikuisiällä.


Myönnän, että itsekin nuorena sorruin moiseen tyhmyyteen, mutta onneksi sitä ihminen kasvaa ja kehittyy.


Nykyään yritän sanoa kauniita asioita (ihan ääneen) muille naisille – siitä tulee kiva mieli myös itselle. Ihan voi sanoa, että olet nätti tai mukava tai järkevä tai ihan mitä tahansa.


Niin että unohdetaan jo se toistemme kyräily, jookos, ja käytetään energiaa johonki järkevään!


Tässä loistava esimerkki keskustelupalstojen loputtomista morkkauskeskusteluista. Tämän kirjoittajalla ei itsellään taida olla ihan homma hallussa:


"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoineen luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah, vaikka blogisti olisi kirjoittanut syöneensä aamupalaksi kaurapuuroa (ja toki kuvannut todisteeksi puurolautasensa;)) Blogin nimeksi vielä laitetaan joku haavemaailmaan sopiva Kaunis pieni elämä tai Sweet Dreams, ettei kenellekään urpolle jää epäselväksi että "hei mä elän unelmaa". Vaikka en kyllä eläkään, mutta kaiken saa näyttämään siltä ja se on pääasia se. Lisäksi jos oma nimi on sekin joku peruspirkko, blogimaailmassa kaikki on mahdollista: perus-Hennasta tulee Coco (niinkuin Chanel, kato hei) tai perus-Marista Maj. Sitten vaan aletaan bloggaamaan: läjäytetään blogi täyteen (miehen rahoilla ostettuja) uusia merkkihuonekaluja ja merkkivaatteita ja kuvataan itseä silmät laajaksi leväytettyinä peilin edessä, unohtamatta sitä kuvankäsittelyä. Juttua löytyy niin kauan kuin mieheltä löytyy rahaa uusiin esiteltäviin ostoksiin tai näitä "faneja" ihastelemaan mitä kaikkea kivaa tänään on tehty ja missä vaatteissa ja pakkeleissa. Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!! "


<3 Choco 


Ps. Kävin tänään fysioterapiassa tuon niskani kanssa, ja voi auuuuuuuuu. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivoin, että se hieronta loppuis jo!

21 kommenttia:

  1. Agree!

    Etenkin netin syövereissä tämä morkkausmentaliteetti tuntuu nousevan ihan uusiin sfääreihin, kun omaa turhautumista saa purkaa anonymiteetin takaa. En tajua, mitä mielihyvää joku voi saada siitä, että käyttää aikaansa heittämällä toisille "rakentavaa palautetta" tyyliin "oot ruma feikki ja elämäs on perseestä". Huoh.

    Ei sillä, etteikö omia mielipiteitä saisi esittää tai että täytyisi olla aina "kaikkien kaveri". Asioihin voi kuitenkin suhtautua kiihkottomasti ja asiallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä. Mua tosin kyllä vain vähän säälittää tuollaisten kommenttien kirjoittajat – kuinka kamalaa sun elämä voi olla, jos on aikaa/ halua tuhlata sitä tuommoiseen?

      Poista
  2. Ahhahah, tuota anonyymiä nillitystä :D

    Onneksi (vielä) ei ole satanut paskaa omaan niskaan, vaikka ei kai kukaan meistä hääbloggareista taida juuri omaa naamaansa liikaa täällä netissä esitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Joo suorastaan pelkään sitä päivää, kun omaan kommenttiboksiin alkaa näiden mukavien jutustelu-kommenttien sijaan tulla järjetöntä haukkumista ja anonyymeja persepäitä :D. Tosin tuskin sitä päivää koskaan tuleekaan (hope).

      Itse en mitenkään arastele tuoda omaa nassuani tänne bloginkin puolelle, mutta ainakaan tällä hetkellä siihen ei ole paljoakaan syytä. Itse tosin koen, että on mukava nähdä millainen mamselli siellä niitä ajatuksiaan ja höpötyksiää rustailee :).

      Poista
    2. Mamselli :D Juu, en mä sinänsä aristele tuoda omaa naamaani esiin, mutta jotenkin en vain ole ajatellut sen tuovan bloggaamiseen mitenkään lisäarvoa, kun en kuitenkaan pidä muotiblogia. Tosin ajattelin, että viimeistään häiden jälkeen voin paljastaa hääkuvien muodossa kuka täällä kirjoitteleekaan, kun ei varmaan jaksa joka ikisestä kuvasta tuhrata meidän kasvoja :) Vaikka eipä sillä, mielelläni minäkin näen muista blogeista kuka siellä sanan säilää aina heiluttaa!

      Poista
  3. Siis wooot? Onko joku oikeasti kirjoittanut noin?? Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa..? Anonyyminä on aina helppo huutaa, sanoisi suoraan niin olisi ns. munaa. Itse sanon suoraan jos siltä tuntuu, myöskin ne mukavat asiat. Töissäkin on monenmoinen mammakerho, joka vaan paasaa jotain kamaluuksia selän takana ja sitten kun tämä hlö tulee eteen, niin ollaan niin ystäviä että. Mut hei, eletään unelmaa ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmosille selän takana paasaajille voikin heittäytyä entistä mukavammaksi, josko niille tulee siitä edes vähän huono omatunto (not). ;)

      Poista
  4. Ihan järkyttävää! Mutta kuten sanoit, hieman käy sääliksi kyllä kirjoittajaa. Tuolla katkeralla asenteella elämässä menettää paljon... mielestäni myöskään blogia ei kannattaisi lukea jos se tuo kiukun noin pintaan :) tai varsinkaan valittaa asiasta julkisesti...

    -Sitruuna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä! Toivottavasti nämä tyypit löytävät elämäänsä hieman enemmän sisältöä :/.

      Poista
  5. Parasta on se, kun nämä anonyymit sitten ilmoittavat, että bloggaaja on vapaaehtoisesti julkisen bloginsa perustanut, joten häntä voi sillä perusteella kritisoida (=haukkua) ihan mielinmäärin. Vähän pelottaa kyllä, että missä vaiheessa näitä äässejä oikein omaan blogiin eksyy. Tähän mennessä on ollut vaan ihania ihmisiä siellä kommentoimassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on muakin aina ihmetyttänyt. Eihän me nyt herranenaika olla mitään julkista riistaa, johon vihaiset ja elämäänsä väsyneet ihmiset saa käydä purkamassa kiukkuaan? Ei se, että julkisesti kertoo jossain muodossa elämästään tee kenestäkään oikeutettua roskapussia :/.

      Poista
  6. Satuin ihan vahingossa surffailemaan netissä ja tunnistin tutut kasvot kouluajoilta. Minusta on hienoa nähdä, että olet onnellinen ja päässyt elämässä haluamaasi suuntaan. Eikä se sinun vikasi ole, että olet kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, kai :D. En nyt ihan ymmärtänyt tuota sun viimeistä kommenttia, mutta toivottavasti sullakin menee hyvin :).

      Poista
    2. Sitä vaan, että kateellisten panettelua tuollaisen mollaavat kommentit. Ne voi suoraan arkistoida roskakoriin. Kiitos, hyvin menee täällä(kin) :)

      Poista
    3. Mukavaa kuulla :). Ja kiva että löysit blogiini. Ymmärsin tuon kommentin kyllä kun vähäsen älykääpiönä pähkäilin :D.

      Poista
  7. Voi jesh! Virtuaalidissaaminen jos mikä on se uusi musta! Ja kun jengi tosiaan huutelee ties minkämoisia asioita! Ja ah, sitä päättelykyvyn loistoa kun intoudutaan analysoimaan suurin piirtein bloggaajan sukuakin! Se Freud mitään tiennyt, kyllä blogilukijapsykologia voittaa kaikki aiemmat suuntaukset!

    Ja ihastuttavaahan on sekin, että (usein? toisinaan?) näiden avautujien elämän sisällysluettelosta puuttuvat ainakin kielioppi ja toisinaan myös kielellinen logiikka. Oho, dissasinko dissaajaa... :O

    Mutta onneksi tosiaan näissä meidän "piireissä" ( :D ) ollaan siivoja! :) Kiitos kaikille upeille ihanuuksille siitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onneksi ollaan siivoja! Pidetään peukkuja, että se jatkuu :).

      Poista
  8. Älytöntä. Olen vähän siellä täällä myös hääblogeissa nähnyt vastaavanlaista negatiivista kommentointia. Jos on jostain asiasta täysin eri mieltä, niin sitten voi hyvin tuoda mielipiteensä esille, mutta jos vaan joku tulee huvikseen *#ttuilemaan, niin en ymmärrä.

    IGNORE sanon minä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Eli ignore.

      Ja mikäli joku katsoo asiakseen heittää täysin asiatonta kuraa päälleni, en todellakaan jätä moisia kommentteja tänne. Niille sanotaan reippaasti delete.

      Poista
  9. Ja vastaavia tekstejä näkee myös joissain blogeissa; haukutaan kaikki muut bloggaajat koska "ON OIKEUS KUN SE ON JULKISESTI JUTTUSA LAITTANU!", mutta jos kirjoittajan oman blogin kommentteihin tulee negatiivista palautetta jne., on se epäreilua ja väärin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Joo eräs tuttavani sortui tällaiseen äskettäin ja olin hieman pettynyt. Se oli vain jotenkin todella noloa...

      Poista