Kevätmorsiamena unelmana olisi saada suosikkikukkiani (tai siis yhtä niistä) valkovuokkoja kimppuun.
Minulla on ollut jo lapsena niihin ihan erityinen suhde, koska ovathan ne kaikki äitienpäivät ja aamuiset kevätretket piirtyneet verkkokalvolle ikuisiksi ajoiksi. Love them. Ja ihan oikeasti tulen niistä vaan niin hyvälle tuulelle (mikä myös tekisi hyvää alttarille kakat pöksyissä marssiessa).
Pahus vaan, etteivät ne taida kukkia vielä huhtikuun 28.päivä – ei, vaikka kuinka on luvattu lämmintä kevättä.
Kruunuvuokkoja on tosin tarjolla...
Lienevätkö sama asia ollenkaan?
<3 Choco
Oih, olet niin oikeassa! Miten yksistä kukista voikin tulla niin paljon iloisia muistoja mieleen :) Muistaa kyllä aina sen fiiliksen kun silmät ristissä yöpaidassa kävi pienenä kukkia hakemassa :) Eipä ole tullut valkovuokkoja vietyä äidille aika pitkään aikaan :)
VastaaPoistaSanohan muuta! Valkovuokoista tietää, että nyt ollaan voiton (eli kesän) puolella. <3
PoistaMä kans aina haaveilin valkovuokoista hääkimpuissa... Mutta elokuuhäissä mulla taitaa olla vielä vähemmän toivoa kun sulla! :D Ne on vaan niin kukista rakkaimpia just samoista syistä kun sullakin! Kun asuin Irlannissa ni oli ihan karseeta kun en voinukaan viedä äipylle kukkia.... :,( Thumbs up, että niitä ois jo teidän häiden aikaan... viime vuonna bongasin ekat ootas... 24.4.! :D Jooh, sulla ON toivoa!!!! :)
VastaaPoistaMullahan muuten oli toivoa – 27.päivä kävimme Nukamakkaran kanssa poimimassa komean kimpun kahvipöytään, tosin Nukamakkara halusi syödä ne kaikki kukat...
Poista