keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Toivossa on hyvä elää..

Kevätmorsiamena unelmana olisi saada suosikkikukkiani (tai siis yhtä niistä) valkovuokkoja kimppuun.


Minulla on ollut jo lapsena niihin ihan erityinen suhde, koska ovathan ne kaikki äitienpäivät ja aamuiset kevätretket piirtyneet verkkokalvolle ikuisiksi ajoiksi. Love them. Ja ihan oikeasti tulen niistä vaan niin hyvälle tuulelle (mikä myös tekisi hyvää alttarille kakat pöksyissä marssiessa).
Pahus vaan, etteivät ne taida kukkia vielä huhtikuun 28.päivä – ei, vaikka kuinka on luvattu lämmintä kevättä.

Kruunuvuokkoja on tosin tarjolla...


Lienevätkö sama asia ollenkaan?

<3 Choco

4 kommenttia:

  1. Oih, olet niin oikeassa! Miten yksistä kukista voikin tulla niin paljon iloisia muistoja mieleen :) Muistaa kyllä aina sen fiiliksen kun silmät ristissä yöpaidassa kävi pienenä kukkia hakemassa :) Eipä ole tullut valkovuokkoja vietyä äidille aika pitkään aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanohan muuta! Valkovuokoista tietää, että nyt ollaan voiton (eli kesän) puolella. <3

      Poista
  2. Mä kans aina haaveilin valkovuokoista hääkimpuissa... Mutta elokuuhäissä mulla taitaa olla vielä vähemmän toivoa kun sulla! :D Ne on vaan niin kukista rakkaimpia just samoista syistä kun sullakin! Kun asuin Irlannissa ni oli ihan karseeta kun en voinukaan viedä äipylle kukkia.... :,( Thumbs up, että niitä ois jo teidän häiden aikaan... viime vuonna bongasin ekat ootas... 24.4.! :D Jooh, sulla ON toivoa!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan muuten oli toivoa – 27.päivä kävimme Nukamakkaran kanssa poimimassa komean kimpun kahvipöytään, tosin Nukamakkara halusi syödä ne kaikki kukat...

      Poista