sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Meki oltiin häämessuilla!

Ja tässä pienimuotoinen kuvaoksennus aiheesta:

Herkuistahan on hyvä aloittaa... Toivoisin meillekin näitä macaron-leivoksia, mutta en tiedä kuinka hankalia väkerrettäviä ne ovat...


Limetti-catering vastaa sekä yllä olevista macaron-leivoksista että alla näkyvästä kakusta.


Fazer oli kehdannut tuoda paikalle feikkikakun (tai ainakin kovasti se siltä näytti). Tosin maistuva vaihtoehto tämäkin, onhan se kuitenkin suklaata


Pissalähde! Tämä oli kuulkaas vaikka kuinka hieno :D. 


Messutarjonnasta löytyi luonnollisesti myös paljon blinblingiä. <3 Epäonnekseni (?) unohdin kuvata ja huomioida kenen valikoimia milloinkin kuvailin, kun menin tästä kaikesta timanttipaljoudesta hiukkasen sekaisin. 

No biggies – eiköhän se unelmien sormus sitten lopulta löydy. 




Etenkin nämä neljä miellyttivät. Tuo takarivissä näkyvä vasemmanpuolimmainen sekä edestä alta ihan kumpi vain sujahtaisi kuulkaas mukavasti Chocoliinin kätöseen <3.


Luonnollisesti tarjolla oli myös paljon krääsää ja tässä siitä ehkä paras esimerkki:


Rakkauslukko. Kyllä, aivan oikein luitte – rakkauslukko.

Yritin pohdiskella itsekseni tämän rakkauslukon tärkeää roolia hääpäivän osalta, mutta ainoa selitys, jonka sille keksin, oli siveysvyö. Olisihan se toki mahtavaa laittaa pikkuhousut kiinni oikein nimikoidulla lukolla, mutta maybe not.

Se joka tämän keksi, tulee tienaamaan vielä miljoonia.

Sitä paitsi meikäläisen uros iskisi tuollaisen minilukon katkipoikki yhdellä karateotteella että huiskis vaan ;D.


Sinelli oli hyvin edustettuna – tässä muutamia ideoita.


Tykästyin kovasti noihin kirjaimiin, joista voisi keksiä vaikka ja mitä. Nämähän voisivat toimia myös osana sisustusta sitten häiden jälkeen, eikös?


Seiloripöytä ei ehkä ole aivan minun makuuni, mutta poikkesi muista sen verran, että pitihän se nyt kuvata. 


Menun lisäksi pulloon voisi liittää esimerkiksi pöytänumerot – mielestäni hauska ja toimiva idea. 






Mulla on nyt vaan joku juttu näitä puita kohtaan. :D Bongailin niitä sieltä täältä, mutta vain yhdestä otin kuvan:


Kutsupähkäilyn keskelle Papershopin koju oli kuulkaas kuin mikäkin paratiisi – ei yhtään kertaa menetettyjä hermoja, toisiinsa liimautuneita sormia, Chocon äkäisiä kulmakarvoja ja silmänrutistuksia väärin tekevälle ukolle tai Oho!-huudahduksia just sillon ku ei pitäs.

Ai laik. 


Etenkin tämä yksinkertaisuus miellytti kovin, tosin värit eivät oikein sovi meidän suunnitelmiimme, mutta eipä tuo nyt ole aina niin justiinsa.

Tosin paljastan oman kutsumme vasta sitten täällä blogin puolella kun ne vihdoin ja viimein saatu hemmetti vietä tilattua  kun ne on lähetetty häävieraille. Jeps.



Omatyyli.fin hauskat ideat miellyttivät myös: Viinipulloetikettejä, teille kustomoituja tarroja, tulitikkuaskeja sun muuta härpäkettä. Hauskoja ideoita, joista pitää kyllä ottaa paremmin selvää, sanon minä.



Mun suosikkiuros Åke (öö voiko Åkea kutsua urooksi?) oli myös paikalla – tietty. Pitäähän juhlakansa opettaa tanssimaan!

Harmi vaan, että eräs sulho esti pääsyni aivan lavan viereen, koska se oli kuulemma noloa. Siispä tiirailin linssini avulla mahdollisimman lähelle Åken karismaa ja huonoja vitsejä. <3

¨

Hääpukumuotia ei tullut niin paljon tiirailtua – onhan oma pukuni jo valittu. Jukka Rintalan luomus kuitenkin pisti silmään. Malli ei välttämättä miellytä minua, eikä kyllä minulle sopisikaan, mutta katsokaa nyt tuota käsityötä!




Todella huikeaa!

Pitsiä oli tarjolla runsaasti, onhan se yksi tämän hetkisen häämuodin kuumimpia trendejä. Rohkean morsiamen puku miellytti myös meikäläisen silmää – näkyyköhän tuosta läpi? 



Tämän kuvan nappasin lähinnä tuon oikeanpuoleisen puvun vuoksi, tosin se ei pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa. Ja mikäs tätikin sinne on eksynyt? Kyllä ovat nämä Chocoliinin kuvaustaidot vielä hiukkasen hakusessa, sanoisinko...


Minna-liikkeen valikoimista löytyy jos jonkinmoista hauskaa härpäkettä hiuksiin...


...sekä runsaasti pukuvalikoimaa hieman yksinkertaisempaa ja ei-niin-hyperjuhlavaa tyyliä etsivälle morsiammelle.



Kukkia ei näillä messuilla ollut mielestäni riittävästi – ja se on juuri se, johon olisimme apua kaivanneet! Esillä oli kuitenkin eri kukkakauppojen versioista hääkimpuista.


Ovathan nämä aikamoisia ja ihan hienojakin väkerryksiä, mutta itse pidän enemmän hieman yksinkertaisemmasta tyylistä.

Ja otetaanpas nyt tämä jäätävän sekopäinen pinkkikuolemaoksennus tästä alta –  siis mittäääääää....?


Kyllä voitoin vei tämä puketti – kukat pääsevät oikeuksiinsa ilman yliampuvaa yrittämistä.


Kävittekö te häämessuilla ja jos, niin mitä mieltä olitte tarjonnasta? Meillä vaihtoon uhkasi mennä kuvaaja, mutta sen jälkeen kun vertailimme muiden hinta-laatu-suhdetta päätyimme pysyä ensimmäisessä valinnassamme. Kuvaajamme Janne Miettinen oli myös messuilla ja oli mukava vaihtaa hänen kanssaan muutama sananen jo nyt, niin ei tarvitse sitten ostaa sika(maista) kuvaajaa säkissä.

Myös catering meillä on jo varattuna, mutta nyt loistokkaan lahjonnan ja edullisemman tarjouksen jälkeen saatammekin valita toisen yrityksen ruokkimaan juhlakansaamme.

Eli hyvät messut kaiken kaikkiaan – oli mukavaa nähdä, mitä kaikkea voisi olla tarjolla ja millaisia asioita olemme valinneet hyvin, mitä huonosti. Muutoksiahan ehtii nimittäin vielä hyvin tehdä näin 3,5 kuukautta ennen häitä :).

Lötköilevää sunnuntaita!

<3 Choco

11 kommenttia:

  1. Hersiunaa mekin naurettiin tuota pinkkiä kimppua - kaikella kunnioituksella, kuka tuollaisen tahtoo? :DD

    VastaaPoista
  2. Aika samanlaisia tuntemuksia herätti itsessäkin tuo "pinkkiunelma". Jokainen kuitenkin tyylillään :)

    Eikös tuon liikkeen nimi ollut Minna (eikä Niina)? Se, missä oli sellaisia hitusen rustiikkisen näköisiä, mutta mielestäni melkos ihania hiusjuttuja ja hipahtavia morsiuspukuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli Minna Hepburnin, suomalaisen vaatesuunnittelijan koju :)

      Poista
    2. Joo morsian täällä sekoili :D. Hyvä minä.

      Poista
  3. Ääks! Niinpäs taisikin :D. Hyvä sinä.

    Tuo ei ole edes ainoa nimi, joka tällä morsmaikulla meni sekaisin saman päivän aikana – suuntasin nimittäin hääkuvaaja Janne Miettisen juttusille ja esittäydyin ja lörpöttelin pitkät pätkät siitä, miten hienoa on että se tulee meille kuvaamaan ja että se on varattu ja seliseli.

    No eihän se ole meidän kuvaaja ollenkaan! Sekopää-Choco :D. Sehän oli Antti Ekola, eikä mikään Janne Miettinen. Hehhee.

    Taitavia miehiä tosin kumpikin, joten ehkä se selittää tän hajamielisyyden (not).

    VastaaPoista
  4. Heippa,
    pakko sen verran kommentoida noista rakkaudenlukoista että ne on tarkoitettu kiinnitetäviksi rakkaudensiltoihin, niitä on useissa kaupungeissa ympäri Suomea, Helsinki/Tampere muunmuassa sekä Euroopassa. Ideana on että hääpari kiinnittää oman lukkonsa siltaan ja heittää avaimet pois.

    VastaaPoista
  5. Heips,

    Joo näin kuulin ystäviltä jälkeenpäin, itse en ole perinteestä kuullut aikaisemmin. Ihan hauska idea sinänsä, mutta en sitten kuitenkaan tiedä – kukin tyylillään! :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä siitä pitsitylihörhelöpuvusta näkyy läpi :)

    VastaaPoista
  7. Meille on luultavasti tulossa macaronseja, juhlapaikalla ovat tottuneet niitä tekemään :)

    Olen juuri aloittanut oman hääblogin, joten lisään blogisi linkkilistaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan, teretulemast tänne blogimaailmaan ja kiva, että lisäsit linkin! :)

      Poista