Olimme sitten lasten hankkimisesta mitä mieltä tahansa, ihmettelen tapaa, miten noin henkilökohtaisia asioita kommentoidaan.
Niin mites se teidän sexlife?
On hassua, miten ihmiset olettavat elämän menevän kaikilla aina samalla tavoin – iänkaikkisesti ja aamen.
Ensin käyt koulusi loppuun, jonka jälkeen sijoitut hyvin työelämässä ja tapaat Hänet. Sen jälkeen tehtaillaankin mukuloita. Muut kaavat ovat vääriä ja muiden ratkaisuista on lupa keskustella julkisesti niin ruokapöydässä kuin työpaikan hississäkin.
Myös kommentointi vanhemmilta nuoremmille on täysin oikeutettua, olivat kommentit sitten kuinka henkilökohtaisia tahansa: lapsettomalta pariskunnalta on täysin hyväksyttyä kysellä lasten perään, sekä ihmetellä ja spekuloida sitä, miksi niitä ei ole vielä tullut – entä jos he eivät voi saada lapsia? Tuollaiset asiat voivat olla todella kipeitä ja surua aiheuttavia asioita, joista ei todellakaan tee mieli keskustella kahvipöydässä puolituttujen kanssa.
Oletteko te törmänneet samaan ilmiöön?
<3 Choco
Ps.
Edellisessä postauksessakin nähdyt Victorias Secret -mallit Alessandra Ambrosio ja Lily Aldridge ovat molemmat tehneet työtä käskettyä heti häiden jälkeen, sillä naiset ovat kumpikin julkistaneet odottavansa perheenlisäystä tänä vuonna.
Aikamoista ja aika siistiä :). Toivotan onnea molemmille mameille.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. On ok että kysytään onko teillä lapsia tai onko suunnitelmia, mutta sen jälkeen voisi keskustelu loppua. Raivostuttaa suunnattomasti kun noin hlökohtaisia aletaan kyselemään.
VastaaPoistaToivottavasti yksikään vieraista ei saa päähänsä udella vauva-asioita sillä saatan jopa tokaista jotain tökeröä vahingossa...
Eräissä ristiäisissä itse kirkkoherra totesi kasteen jälkeen lapsen vanhemmille, että "Nyt vaan sitten heti toista lasta tekemään." Pari oli kärsinyt vuosia lapsettomuudesta, ja nyt lopulta olivat lapsen saaneet. Totesivat sitten vaan gubbelle että eikös kirkkoherra tiedä, että lapsia saadaan eikä tehdä...
VastaaPoista- Miija
Tuttu homma. Meille tämä aihe on hankala jo sen vuoksi, että emme halua lapsia. Joku kerta pelkään Tanjan tavoin tokaisevani kyllästyttyäni jotain aika tökeröä. Eikä asiasta edes kauheasti kysellä, vaan sanamuoto on "SITTEN kun te hankitte lapsia...". Miksi se on lähtöoletus ja mitä se muille edes kuuluu, jos emme lapsia halua? Tämä aihe kuumentaa väkisinkin tunteita, kun siitä on saanut silloin tällöin kärsiä... :/
VastaaPoistaMiija: Tuo on kyllä niin totta ja hienosti sanottu, lapsia kun ei välttämättä tule vaikka kuinka tekisi :/.
VastaaPoistaVarpunen: Ajattelin ensin kysyä, että mitä jos vain sanoisitte, että ette halua lapsia. Hoksasin kuitenkin samantien, ettei niin kannata tehdä – siitähän se kyselytulva vasta alkaisikin!
Tanja: Mielestäni sellaisiin uteluihin saakin vastata hieman tökerösti. Ehkä me voidaan yhdessä keksiä hyvä fraasi törppöjä vastaan ;).
Hei hyvä nyt keksimään!!! Niin monet kerrat olen kuullut että "sitten kun saat oman pojan tai sitten kun teillä on lapsia..." Väkisinkin tekisi jo mieli sanoa että mitä sitten jos ei sitten vain niin kuin koskaan ole tai tule?
VastaaPoistaMulla on tilanne vähän toisin, lapsi on, muttei miestä saatika mitään haluakaan etsiä kumppania. Onhan lapsen isä toki lapsen kuvioissa, muttei omissa <:
VastaaPoistaJa voi herra isä sitä hämmennystä, kauhistelua ja ymmärtämättömyyttä, kun yrität selittää (varsinkin vanhemmalle polvelle), miksi et menekään naimisiin lapsen isän kanssa, tai asu yhdessä, tai edes seurustele :D
Niin tuttua! Siis voi että kuinka monta kertaa viimeisen vuoden aikana mekin ollaan kuultu kysymys "koskas meinaatte laittaa seuraavan alulle?" Siis oikeesti SEURAAVAN ALULLE, voiko sitä kysymystä törkeemmin esittääkään!
VastaaPoistaJoo siis kyllä meillä on lapsi, ja kyllä me halutaan vielä toinenkin, jos vaan mahdollista mutta hittoako se muille kuuluu että koska, missä ja mitenkä. :D
Todellakin olen törmännyt tähän!
VastaaPoistaIhan niinkuin kaikilla ihmisillä pitäis olla joku samanlainen "elämänputki", jossa naimisiinmenosta välttämättömänä jatkumona on lisääntyminen. Ymmärtäisin vielä asian, jos kyseessä olisi joku vähän höppänä mummeli - mutta kun meillä tätä ovat harrastaneet lähinnä miehen (suht) nuoret sukulaiset! Argh.
Näistä kommenteista voinee päätellä, että tämä on varsin tuttu ilmiö nuorten naisten keskuudessa :).
VastaaPoistaJa huom – tänä vuonna kolmekymmentä täyttävä vanhus laskee itsensä kyllä edelleen nuoreksi naiseksi ;)
Minä olen myös törmännyt tähän ilmiöön ja nimenomaan sellaisena ikävänä versiona, että me haluaisimme kyllä lapsen, mutta sitä ei ainakaan toistaiseksi ole suotu. Lääkärin tuomio oli aika tyly ja minulla on lääkitys päällä. Tämä on henkisesti todella raskasta, eikä puolituttuejen lapsiutelut auta asiaa ollenkaan. Jokainen kysely on kuin pisto sydämessä. :(
VastaaPoistaNimim. vakkarilukija anonyyminä
Tuo on kyllä todella ikävää ja inhottavaa, sillä ihmiset harvoin tulevat ajatelleeksi asian tuota puolta – etenkään ne vanhemmat ihmiset. Ilmiö on tuttu itselleni myös jos nyt ei ihan henkilökohtaisella tasolla, niin lähipiirin kautta ainakin. On inhottavaa, kun udellaan asiaa, joka on itselle kovin herkkä ja kipeä asia.
PoistaToivon sulle jaksamista kaiken keskelle, lämmin tsemppihali.