Moni ikäiseni potee nyt kunnon kriisiä ja kovaa – hankitaan ryppyvoiteita ja mittaillaan elämää eri kanteilta: Olenko siellä, missä halusin olla kolmekymppisenä? Missäs minun pitikään olla?
On hassua, miten eri tavalla eri iät näkee silloin, kun ei ole itse vielä saavuttanut kyseisiä virstanpylväitä – esimerkiksi 10-vuotiaana koin, että parikymppinen on jo viisas ja kaikennähnyt aikuinen, 25-vuotiaana minulla olisi (vähintään) uskomaton ura ja neljä lasta.
No ihan nyt ei niin käynyt. Ja onneksi ei – menisipäs hermo, jos ympärillä olisi jo viiden vuoden ajan pyörinyt neljä kappaletta minimeikäläisiä.
Itse olen tyytyväinen, että elämä on tässä vaiheessa. En missään nimessä haluaisi palata vaikkapa 24-vuotiaaksi 17-vuotiaasta puhumattakaan. Huhheijaa. On ihanaa olla tässä kohtaa elämää, parikymppisyys epävarmoine työtilanteineen ja opiskelijakännäilyineen on jo onneksi taaksejätettyä elämää, vaikka kivaa toki olikin.
Moni pelkää ulkonäön rapistumista ja siinä minäkin olen samassa junassa: En halua herätä eräänä aamuna huomaten, että posket roikkuvat nilkoissa ja kulmakarvojen sijaan silmien päällä on yks iso ryppy vaan. Olen turhamainen emäntä ja myönnän sen auliisti. Silti kaikki rypyt ja harmaantumiset kuuluvat hieman asiaan (ja kuulkaas innolla odotan sitä päivää, kun takapuoli roikkuu ihan luonnostaan niin matalalla, että se on aivan se ja sama vedätkö mäkkärin tupla-aterian päivässä vai porkkanaa. Voitte vaan arvata, kumpaa meikäläisen lautaselta löytyy silloin, nimimerkkillä "Tiukka EI vanhainkotien pöperöille).
Toisaalta – nainen voi olla hyvännäköinen missä iässä vaan ja onkin. Ja siis ihan oikeasti_voi. En käsitä, mistä tämä nuoruushypetys on meihin iskenyt. Se että jokin maaginen ryppyällökuolemasormi koskettaisi meitä heti, kun kymppisynttäreitä on näköpiirissä kolme (tai viisi) kappaletta taitaa olla vain nuorten akkojen löpinää.
Erään 23-vuotiaan harjoittelijamme sanoin "Hyi se näyttää ihan joltain kolmekymppiseltä!". Oumai.
<3 Choco
Ikä on kyllä hassu juttu. Itse kadotin oman ikäni tiedostamisen, kun täytin 22 vuotta. Tänä vuonna mittariin tulee 25 ja edelleenkään en muista minkä ikäinen olen, jos joku sitä yllätten kysyy. 23, 24 tai 25, ihan sama. Seuraavien synttäreiden jälkeen tilanne on kuitenkin varmaan toinen, koska se hurja 30-vuotispäivä lähestyy ja parikymppiset jäävät historiaan. En kuitenkaan usko potevani kovin suurta paniikkia, sillä olen jo onnistunut toteuttamaan sellaisia asioita, jotka olisin halunnut saavuttaa ennen kolmekymppisiä. Saavutuksia tai ei, myönnän kuitenkin itsekin pohtivani ulkonäköä ja ensimmäisten ryppyjen ilmestymistä. Upea aion silti olla vielä kasikymppisenäkin. ;)
VastaaPoistaMinä taas aina muistan olevani hieman nuorempi. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina ollut vähän lapsellinen :D. Tällä hetkellä olo tuntuu 27- tai 28-vuotiaalta. Pitkän aikaa meni, että muistin etten ole enää 23-vuotta.
Poista25-vuotissynttärit olivat minulle kova paikka, mutta sen jälkeen onkin ollut aika kivaa. Jotenkin se oli se mun scary age.
Haha, repesin itan täysillä tuolle harjoittelijan kommentille! :D Oumai todellakin.
VastaaPoista:D Joo – kysyin vielä, että no miltä se kolmekymppinen näyttää, niin meni vähän vaikeaksi. "No..... Vanhalta". Hehhee. Aika kurjaa, jos ihminen on ikälopun näköinen semmoiset 50 vuotta ennen kuolonhetkeä :D.
PoistaHahaa, oumai tosiaan! :) Minä olen ehkä siitä outo persoona, että olen aina odottanut lisää ikää. Kai olen ajatellut sen tuovan jotakin suurta viisautta ja varmuutta. Ikärasismia sanon minä. :)
VastaaPoistaHear hear! Mustakin on nyt ihana siirtyä aikuisten leiriin ja ikääntyä. Nyt jo huomaa, miten erilainen ja "kypsempi" sitä on tässä iässä kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Olen mieluummin minä nyt kuin minä silloin, joten ehkä nelikymppisenä on vieläkin coolimpaa.
PoistaMuistan, kun täytin 20 ja mietin silloin, että seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee elämäni mullistumaan. Olin varma, että niiden vuosien aikana valmistun ammattiin, menen naimisiin, perustan perheen ja asun omassa omakotitalossa.. Niin ja miten kävi?! Noh toistaisesti mikään muu, kuin ammattiin valmistuminen ei ole toteutunut. Niin ja ikääkin on rapiat 30. Haaveilla saa ja pitääkin, mutta jotkut niistä jäävätkin vain haaveiksi ja osa toteutuu yllättäen silloin kun siihen ei ehkä edes osaa varautua.
VastaaPoistaMutta eikös ole vain parhautta, että nuo kaikki jutut ovat vielä mahdollisesti edessä? Ovat ne sen verran jänniä juttuja, että ihan kivaa, että eivät ole vielä tapahtuneet – näin ainakin minusta :). Oikeastaan kaikki vanhemmat ihmiset, joilta olen kysynyt heidän eletyn elämänsä parhaita vuosia ovat vastanneet "parasta oli silloin kun lapset olivat pieniä" – itselläni tämä aika ajoittuu sinne kolmenkympin päälle. Eli ihania vuosia edessä :).
PoistaJokaisesta iästä ja jokaisesta elämänvaiheesta löytyy ne omat kivat jutut. Tällä hetkellä tuntuu, että mitäs sitten kuuskymppisenä – mutta silloinhan pääsee eläkkeelle!? Ihan mahtavaa :D.