Paras biletys ikinä koskaan...

Jaahans – olisi yhtä jos toistakin vielä tehtävä valmistumisen eteen, mutta mitä tekee hän? No tietysti kirjoittaa postauksen polttareista! Onhan se nyt tärkeämpää kuin joku pöhpöh-opari ;).

Perjantaina, muutamaa viikkoa ennen häitä, olin ihan takuuvarma, että kun saavun työpäivän jälkeen kotiin sieltä löytyy jotain. Ja niinhän siinä sitten kävikin – kolme kappaletta ovelia kaasoja ja yksi ihana siskonpoika olivat oven takana.

Ensimmäisen illan lähinnä rötväilimme, juoruilimme ja herkuttelimme – aivan paras aloitus polttareille!

Seuraavana päivänä alkoikin sitten tapahtua.... Ovikello soi ja hillitön akkalauma löytyi oven takaa. <3 Alkuskumpittelun jälkeen suuntasimme Dylaniin aivan käsittämättömälle brunssille – tätä paikkaa ei voi kuin suositella!

Tämä neiti (nythän siis jo rouva, *kröhöm*) oli aivan kauhuissaan, mutta onnellinen tässä vaiheessa – pelkäsin ja innolla odotin kaikkea ihanaa, mitä päivä toisi mukanaan. Mutta onneksi ensin saatiin masu täyteen KAIKKIA MAHOLLISTA....

 ...JA SITÄ RUOKAA RIITTI, oumai. Näissä kuvissa on vain säälittävän pikkiriikkinen murto-osa kaikesta namista, ai että.

Nyt iski näläkä. Ei kestä. Käyn tekemässä makkaravoikkarin, oottakaa vähän...

...Okei nyt on valmis. *mums, mums*.

Jatketaan:

Herkkukuolailun jälkeen emäntää vietiin jälleen. Olin suunnitellut ottavani geelaukset käsiin ja jalkoihin ennen häitä, joten etevä polttariporukka veikin minut seuraavaksi kynsihoitola HelmiNailsiin, jota myöskin suosittelen lämpimästi: Paikka ei ole ehkä ulkoisesti tyylikkäin, mutta työ on nopeaa ja erittäin kestävää – omat kynteni ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka polttareista on jo kuukausi. Lisäksi paikan omistaja (kuvassa) on ihan mahdoton sydänkäpynen, sanon minä.

Ai niin ja hintakin on erittäin vertailukelpoinen.

Kattokaa nyt, miten nätit!

Seuraavaksi minut vietiin Stockalle tekemään pieniä ostoksia JA ESIINTYMÄÄN.

"No niin morsmaikku, me ollaan sovittu, että laulat ja tanssit täällä Stockan levyosastolla..."

"Hmmm.. Ai mitäkä ettäkä?"

"Siis ette te nyt voi olla tosissanne?! Siis miten ne muka ottaa tänne jotaki sekopäisiä morsmaikkuja esiintymään, häh, en usko, oikeasti! EI KAI NYT OIKIASTI?!".

"Ei jumapersvikolutolauta... *piip* *piiiiip*. Mää lähen kotia. Äääää. "

Jos mää en nää sua, niin kukaan ei nää mua – right?

"No ei vaiskaan – meet tuonne pikku kopperoon tekemään musavideon"

Kesähitti vuosimallia 2012 tai sitten jonkun omituisen emännän örvellysmateriaalia. Mene ja tiedä. 

HUUUUUUUUUUH. Voin kertoa, että ihan pikkasen ahisti tämä vedätys. Oksetti vielä musavideon teon jälkeenkin ajatus teini-iän vaatehirvityksissä pomppivasta polttarinaaraasta keskellä Stockmannia. Huhheijaa. Ja mite hemmetissä mulla voikin aina mennä kaikki kiusat läpi – onpas noloa! :D

Toisaalta jos kaksikymmentä ovelaa naisihmistä vannoo naamat peruslukemilla että näin on hommat, niin...

Seuraavaksi kävimme nappaamassa kotoa bilevaatteet ja saunaromppeet. Suuntasimme Pasilaan ihanaiseen saunatilaan, josta ei valitettavasti ole liikaa kuvamateriaalia (tai ainakaan julkaisemiskelpoista sellaista, hehhee).

Herkkuruokien ja juomien lisäksi ohjelmassa oli morsiustaikasauna, joka vanhan kansan uskomusten sijaan kyllä perustuu lähinnä morsiamen kiusaamiseen – kuka keksi, että ne kananmunat on rikottava morsmaikun päähän? Auts!

Jos jollekulle tämä herkkääkin herkempi perinne on epäselvä, niin selvennettäköön, että morsiussaunassa on suomalaisen kansanperinteen mukaisesti pestävä morsian jauhoilla ja suolalla (jotta elämästä ei puutu mausteita eikä rahaa – pyysin heti tuplamäärän sitä jauhoa, tietty) ja kivitettävä pahaa aavistamaton emäntä pestävä hiukset kananmunilla (hedelmällisyyttä). 

Musta ei ole yhtään ainoaa paikallaan olevaa, järjellistä kuvaa loppuillasta, joten näillä mennään...

Saunan ja tälläytymisen jälkeen juttua (lue= kälätystä) riittikin puolilleöin, josta suuntasimme aivan loistopaikkaan tanssimaan. Le Bonkista hipsimme vasta valomerkin jälkeen kotiin ja kirosimme maailman pisimpiä taksijonoja – miksi oi miksi maailmassa ei ole koskaan tarpeeksi autoja silloin, kun niitä tarvitsee? Käbijumalat voisivat hieman tehostaa toimintaansa.

Seuraavana aamuna vointi olikin pikkuisen pätäkkä – vaikka maratoonin olisin kuulkaas vetänyt. Sipsejä vain nesteytykseksi ja silleen. 

Siskonpedissä with siskot ja sipsit. <3

Sanokaa mitä sanotte, mutta mun polttarit oli kyllä aivan maailman parhaat ja jään niitä kovasti kaipaamaan. Ilta/päivä oli kaikkea sitä mitä toivoin – yhteistä aikaa ystävien kesken, pientä hemmottelua ja sen sellaista. 

Aamulla olo oli haikea, mutta ehkä ensi vuonna polttareiden varjobileet – vai mitä, tyttäret?

<3 Choco